Niksun blogissa on ollut hiljaista viime aikoina. Hänen
haamukirjoittajansa eli mamma on ollut muka liian kiireinen. Nyt Niksun haukahdukset
vaikenevat lopullisesti, sillä Niksu pääsi tänä aamuna vihreämmille niityille
kirmaamaan.
Asiaa Niksulla kyllä olisi ollut blogiinsa, vaikka joka
päivä. Niksu oli hieno koira ja suuri persoona. Niin suuri, että sen ego ei
meinannut välillä mahtua kääpiömäyräkoiran vartaloon. Se eli lyhyen, 2,5 vuotta
kestäneen elämänsä täysillä. Rakasti täysillä. Ja myös vihasi täysillä.
Niksu rakasti meitä omia ihmisiään koko pienen koiran
suurella sydämellään. Meni ilosta sekaisin joka kerran, kun joku tuli kotiin.
Tökkäsi kuonollaan kun halusi huomiota. Kömpi syliin nukkumaan heti kun näki
tilaisuuden koittaneen. Se rakasti täysillä
myös grillattua broileria, pallon hakemista, sohvalla nukkumista ja
kävelylenkkejä. Tässä järjestyksessä.
Niksu myös vihasi kaikella tarmolla sitä, mitä vihata piti.
Kuten pölynimuria, katuharjaa tai kottikärryjä. Tai satunnaisesti pihalle
erehtynyttä kissaa. Tai viimeaikaista erikoisruokavaliotaan.
Viimeiset viikot Niksun elämä oli ylä- ja alamäkeä. Keväällä
alkaneet virtsaamisongelmat tarkentuivat kesäkuussa virtsakiviksi. Ne
leikattiin, ja leikkauksesta toipumisen jälkeen kaikki näytti olevan hyvin.
Kunnes jo muutaman viikon päästä ongelmat alkoivat taas. Menivät ja tulivat,
mutta palasivat aina voimakkaampina. Muutamat viimeiset päivät olivat jo
selvästi vaikeita. Pissaaminen ei onnistunut enää ollenkaan, vaikka Niksu
yritti ja yritti. Pyrki ulos ja yritti taas. Lopulta ei tullut enää tippaakaan.
Toissaöinen reissu Viikin eläinsairaalan päivystykseen toi katetroinnin
jälkeen helpotuksen vuorokaudeksi. Kotiin palattua ruoka ja juoma eivät
kuitenkaan maistuneet, eikä pissaaminenkaan onnistunut. Silti nuoren pojan leikkimieli
voitti vielä eilen illallakin.
Se palloleikki jäi Niksun viimeiseksi. Yöllä olo oli niin
vaikea, että piti palata eläinklinikalle. Lääkärin arvio oli, että uusineet ja
nyt myös virtsaputken tukkineet kivet voitaisiin yrittää vielä leikata, mutta
lopputulosta ei voida taata. Mahdollisesti olisi jouduttu tekemään avanne. Parissa
kuukaudessa, erikoisruokavaliosta huolimatta, uusiutuneet kivet eivät antaneet
lohdullista ennustetta tulevaisuudelle.
Niksu toi ympärilleen suunnattoman paljon iloa, kohtuullisen
määrän riesaa ja opetti parhaansa mukaan meitä ihmisiä koirien tavoille.
Nuku hyvin Niksu.
Mäyräkoirat ovat aina persoonia, Niksu tuntui olevan vielä sitäkin suurempi tapaus. Senkin takia sen liian aikainen poismeno tuntuu väärältä ja pahalta, vaikka te teitte sen ainoan oikean ratkaisun.
VastaaPoistaPieni koira jätti jälkeensä suuren surun.
Osanottoni.
Lämmin osanotto!
VastaaPoistaTerveisiä Porkkalankadulta