Hyvää uutta vuotta!

Tämä on ollut oikein hyvä vuosi, sillä tänä vuonna minä synnyin. Aika hyvä syy vähän juhlia, vai mitä?

Uuden vuoden kunniaksi laitan tähän muutaman kuvan kuluneen vuoden varrelta. Tuo ekana oleva vauvakuva on lainattu kennelini Freckle-Facen sivuilta. Muut on mamman ottamia.

Oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille! Syökää paljon nakkeja mutta jättäkää perunasalaatti syömättä (se on ällöä)!

Onks mulla vähän isot korvat tässä??

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa. Näyttelin vähän säälittävää.
Miksköhän ne oli ottanu kaikki matot pois??

Täällä yritetään viettää siestaa, hei. Kamera pois!

Nuusk... Grilli taidettiin laittaa päälle!

Tässä matolla on mun lempparipaikka nukkua.
Sitäpaitsi tähän maastoutuu aika hyvin, vai mitä?

Mikäs tuolla meni? Mähän voisin olla myös seisova lintukoira!

Minun keppi! Älä edes yritä!

No niin just. Ite oot pötkylä.

Minähän yritän vain auttaa!

Joulupuuhia ja pukinluita

Nyt on sitten vietetty eka kertaa joulua. On tämä aika kivaa, varsinkin kun ollaan maalla jossa saan juosta metsässä vapaana. Ou jee, vähän erilaista kuin jossain hikisessä koirapuistossa. Olenkin käynyt täällä joka päivä pitkän lenkin metsässä juoksentelemassa ja nuuskimassa. Juoksen muuten aika kovaa, vai mitä:

Se karvanaamapukki ei sitten uskaltanut tulla - mammari - mutta se oli kyllä jättänyt mullekin paketteja. Ei se niin paha tyyppi sitten kai ollutkaan. Heti eka paketista arvasin, että se on mulle. Raatelin sen heti rikki, ja sieltähän tulikin hyvä pureskeltava kumisorsa, josta lähtee aika pähee ääni. Pukilta saa näköjään ihan parhaat lahjat. Toisesta paketista sain puruluita, ja niitä pukinluita sitten olenkin tässä joulupäivän järsinyt.

Se täällä maalla on myös mukavaa, että on lunta. Tiesittekö muuten, että kun lumeen upottaa kuonon ja nuuskaisee, niin sitä lunta menee kuonon sisälle? Sitten sitä voi silleen pärskäistä ulos. Mamma sanoo, että menen koko ajan lumessa räkä poskella, mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Se räkä nimittäin tulee tuohon kuonon päälle, kun osaa oikein pärskäistä.

Päiväunet possun kanssa

Nyt kuulemma odotetaan jotain joulua. Enpä osaa vielä sanoa, onko siinä jotain odottamista. Joissakin taloissa käy silloin kuulemma joku pukki. Sen minä vaan sanon, että jos meille joku partaveikko yrittää, niin minä kyllä annan sen kuulla kunniansa! Niin että parempi pysyä poissa vaan meikäpojan reviiriltä, niih.

Se minua alkoi vähän pelottaa, kun jouluna kuulemma syödään myös possua. Mullahan on tämä minun oma rakas Possu. Ja sen peffaa ei kyllä kukaan muu pureskele kuin minä! Piti oikein ottaa se päiväunillekin viereen, ettei kukaan vaan saa päähänsä tehdä siitä mitään syötävää.

Hyvää itsepäisyyspäivää!

Jiihaa! Tämä lumi onkin sitten ihan tosi maaaahtavaaa!!

Tänään on kuulemma itsenäisyyspäivä. Minä en tiedä miten se eroaa siitä, että minulla on kuulemma joka päivä itsepäisyyspäivä?? Mutta ihan sama, jos tähän päivään liittyy se, että maassa oli eka kerran tuota valkoista ainetta jossa on kiva juosta. Että sen puoleen tämä itsenäisyys-päisyyspäivä voisikin olla vaikka joka päivä.

Niin että Hyvää Päivää vaan kaikille kavereille tasapuolisesti! Juoskaa ulkona tai köllötelkää sohvalla, mitä ikinä sitten haluattekin tehdä.

Vähänkö huono ulkoiluilma

Hei siis mikä juttu tämä vesisade nyt on? Aamulla ulos mennessä satoi kaatamalla jääkylmää vettä. Siis ulos sateeseen - minä, rotukoira?? En tiedä, olisiko se paljon puhuttu lumi paljon mukavampaa tassujen alla, mutta tämä märkä kura ei ainakaan ole.

Päivälenkille mulle sitten puettiin tällainen takki. Ihmiset sanoo, että minä näytän tässä joltakin hannukarpolta, mutta tämä on itse asiassa aika jees. Mamma vähän pelkäsi, että minä en osaa toimittaa tämä päällä asioitani, mutta hyvinhän se onnistui. Ja mikä tärkeintä, lenkiltä palattua ei tarvinnut pestä mahanalustaa, vaan pelkät tassut.

Nyt meikäpoika alkaa pitkille päiväunille eikä vilkaisekaan ulos päin.

Lääkärissä käynti, ilman paistia

Eilen kävin lääkärissä Eläinsairaala Aistissa. En olisi oikein välittänyt koko reissusta, mutta kuulin mamman sanovan ”Erittäin maittava Paisti”, joten päätin sitten lähteä mukaan. Ei siellä kyllä mitään paistia näkynyt.

Se lääkäri oli kuulemma oikein neurologi. Minun piti mennä katsomaan häntä, kun ihmiseni ovat olleet pari viikkoa huolissaan minun selästäni. Sain pari viikkoa sitten outoja oireita, joiden takia kävin silloin pikalääkärissä päivystyksessä. Oireet kuulemma olisivat voineet viitata alkavaan mäyräkoirahalvaukseen. Minä en siihen kyllä uskonut - hei haloo, nuori poika parhaassa iässä?! Enkä muuten sitten oikein perustanut siitäkään määrätystä levosta.

No, se eilinen lääkäri käänteli, väänteli ja koputteli minua ja teki kaikenlaisia testejä. Vertakin se minusta otti piikillä putkeen. Ei se minusta mitään vikaa löytänyt. Minua ei kuulemma edes kannattanut kuvata, mitä kyllä ihmettelen. Olenhan aika kuvauksellinen? Mammaa se tuntui kyllä jostain syystä kovasti ilahduttavan.

Minusta mamma vois kyllä mennä ihan itse neurologille, varsinkin kun se aina hokee saavansa halvauksen kun minä vähän riehun.

Aah, villasukkakausi!

Sitä minun piti vielä sanoa, että tämä talventulo vaikuttaa lupaavalta. Ei sillä, että tykkäisin siitä jäisestä maasta tassujen alla, mutta kun ihmiset alkaa käyttää villasukkia!

Mikään ei ole nimittäin niin mukavaa purtavaa kuin kunnon villasukka. Ei myöskään yhtään haittaa, jos siinä on jalka sisällä. Saapahan paremman otteen.

Kerran minä kyllä säikäytin mamman, kun oksensin ison möykyn sinistä villalankaa. Mitäs oli jättänyt sukkansa lattialle :)

Terve kaverit!

Ja tervetuloa lukemaan blogiani. Minulla onkin kuulemma aina välillä aika paljon asiaa.

Näin alkuun pitänee kertoa muutama asia itsestäni. Olen reilut 8 kk vanha mäyräkoirapoika ja asun ihmisteni kanssa Helsingissä. Synnyin Tampereen lähellä Suodenniemellä, mutta siitä en kyllä muista paljon mitään.

Koirakavereitani ovat naapureina asuvat Rontti, Jesse ja Onni. Tyttökavereita minulla ei sitten olekaan. Mamma kyllä sanookin, että minä en tytöistä vielä mitään ymmärrä, ja tässä asiassa minä luotan mammaan.

Tässä kohtaa pitää myös korjata yksi mäyräkoiriin liittyvä väärinkäsitys. Me kaikki emme siis todellakaan ole ahneita syömäreitä. Minä poika pidän huolta linjoistani ja syön vain jos mamma tarjoaa minulle jotain hyvää. Ja koirannappulat on siis NIIN boring.

Lemppariruokaani olisivat nakit, mutta niitä ihmiset antaa minulle vain pikkupaloina jos teen jotain tehtäviä. En kyllä oikeastaan ymmärrä, että mikä siinä luokse tulossa, istumisessa ja maahan menossa on niin hienoa. Käytin minä noita ihmisiä pentukurssillakin, opettelemassa koirien tavoille. Kyllä ne siellä jotain oppivatkin.

Reviirilleni tulijat saavat minulta ärhäkkäät haukut, mutta muuten minä olen kyllä ihan leppoisa ja mukava kaveri. Tässä kuvassa olenkin lempipaikassani: