Joulupuuhia ja pukinluita

Nyt on sitten vietetty eka kertaa joulua. On tämä aika kivaa, varsinkin kun ollaan maalla jossa saan juosta metsässä vapaana. Ou jee, vähän erilaista kuin jossain hikisessä koirapuistossa. Olenkin käynyt täällä joka päivä pitkän lenkin metsässä juoksentelemassa ja nuuskimassa. Juoksen muuten aika kovaa, vai mitä:

Se karvanaamapukki ei sitten uskaltanut tulla - mammari - mutta se oli kyllä jättänyt mullekin paketteja. Ei se niin paha tyyppi sitten kai ollutkaan. Heti eka paketista arvasin, että se on mulle. Raatelin sen heti rikki, ja sieltähän tulikin hyvä pureskeltava kumisorsa, josta lähtee aika pähee ääni. Pukilta saa näköjään ihan parhaat lahjat. Toisesta paketista sain puruluita, ja niitä pukinluita sitten olenkin tässä joulupäivän järsinyt.

Se täällä maalla on myös mukavaa, että on lunta. Tiesittekö muuten, että kun lumeen upottaa kuonon ja nuuskaisee, niin sitä lunta menee kuonon sisälle? Sitten sitä voi silleen pärskäistä ulos. Mamma sanoo, että menen koko ajan lumessa räkä poskella, mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Se räkä nimittäin tulee tuohon kuonon päälle, kun osaa oikein pärskäistä.